cultural differences

What's up? Week 25

24.6.16
Nyt on sitten kolme viikkoa vierähtänyt Ruotissa. Ekat työviikot kotihoidossa on takana ja pari mukavaa nordjobbilaisten iltaa vietetty hyvässä seurassa tutustuen uusiin ihmisiin. Kirjoittelin myös Tukholman aupair-ryhmään ja löysin pari mukavaa kamua sieltä! Jotain outouksia oon löytänyt tästä maasta kuitenkin ja ajattelin kertoa niistä teille...

So that's already three weeks spent in Sweden! My first weeks in home care service are over but I still have seven left, so I have quite some time to see Stockholm. I've got to know other amazing nordjobbers as well as au pairs from the Au Pair Stockholm facebook group. Some weirdnesses were found anyway, so I thought I'd tell you about them...

-Kaikki on niin kallista! Tai tarkemmin sanottuna ruoka ja ulkonakäyminen on niin kallista! Eläköön alle kympin menu del diat joita ei täältä tule löytymään...
-Toiseen koskemista vältellään viimeiseen saakka. Mulle tuli niin hämmentynyt olo, kun tajusin, että täällä nuoretkin kättelee toisiaan. Se vaan tuntui nin viralliselta, kun oli ehtinyt tottumaan niihin haleihin ja poskipusuihin! C'moon kaikki on kavereita, näyttäkää vähän rakkautta!
-Alkoholin rajoittaminen on vedetty ihan yli. Viikonloppuna on turha yrittää ostaa mitään jos olet töissä, koska Systembolaget menee kiinni kolmelta iltapäivällä. Kyllä. Sitten ihmetellään mikä alkoholiongelma ihmisillä on, kun hirveet kasat hamstrataan viikonlopuksi. Ainiin, mutta eihän mun pitäisi tästä tietää mitään, kun ei mun ikä riitä tuohon kauppaan.
-Aukioloajat on niin kummallisia. Vaatekaupat sulkevat ovensa siinä viideltä sunnuntaisin eikä arkipäivisinkään voi kauhean myöhään lähteä ostoksille, jos jotain kaipaisi.

-Everything is so expensive! Especially the price of food and going out is just ridiculous. Long live the 'menus del dia' that cost merely 10 euros...
-Touching the other person is avoided as much as possible. Like young people shaking hands is something too formal for me, since I got used to all the hugs and kisses in Spain. Come on, show some love and at least hug each other!
-Restricting alcohol has become total nonsense here. If you're working during the weekend, you can just forget about getting that bottle of wine because Systembolaget (alcohol monopoly) closes at 3PM. You heard it. And yet people wonder why Swedes have a problem with alcohol after hoarding massive amounts for the weekend... I probably shouldn't be telling all this because I'm not even old enough to buy anything there. Ha.
-Opening hours are so strange. Clothing shops close their doors at 5 o'clock on Sundays and you can't be out late on weekdays either if you want to get things done.


Mutta koska pitää pysyä positiivisena, minut tekee erittäin iloiseksi...
+vanhojen kavereiden tapaaminen. Rakkaita asuu monessa eri paikassa, kuten myös Tukholmassakin!
+julkinen liikenne kulkee minuutilleen. On ihana tietää töihin lähtiessä, monelta juna saapuu ja monelta vaihdan ratikkaan ja monelta olen pysäkillä. Espanjassa - tai ainakaan Madridissa - tuollainen ei vain ole mahdollista. Näin jopa mainoksen sovelluksesta, joka näyttää sulle, onko tarpeeksi aikaa fikailla junien vaihdon välissä. Aivan uskomatonta!
+kauppojen laaja maitotuotevalikoima saa minut melkein itkemään ilosta. Löytyy vaikka mitä juguttia, rahkaa, raejuustoa, kermaviiliä...
+samoin kuin täällä olevat irtokarkit!! Herkuttelu on helppoa, kun kaikkea on saatavilla
+Näköalat metrossa, kun matkustetaan korkeilla silloilla saarien välillä. Hieman miellyttävämpää kuin pimeässä tunnelissa, eikös? Nuo näköalat ovat vain niin upeita!

But just to stay positive, I'd like to tell you about the good things!
+catching up with old friends. Beloved ones live in many places, as well as in Stockholm.

+the public transport runs on time. When leaving for work it's so nice to know the exact time for train changes and the arrival time. In Spain (at least Madrid) it just doesn't work that way. I even so a poster advertising an app with which you could see whether you have time for a 'fika' between switching trains or not. Unbelievable!
+the broad selection of dairy products in supermarkets nearly makes me cry of joy. We have all sorts of yogurts, quark, cottage cheese, sour cream...
+not forgetting the pick'n'mixes that the Nordic countries have!! Spain is powerless now.
+the views of the metro when you cross bridges in the centre... breathtakingly beautiful! And much more fun than sitting in a dark tunnel!  



Juhannusaaton paiskin töitä, mutta lauantaina mun hyvä ystävä Tora tulee Uppsalasta tänne Etelä-Tukholmaan juhlistamaan tuota maagista keskikesän juhlaa! Kirjoittelen siitä ja nordjobb-aktiviteeteista lisää sitten vähän myöhemmin, hasta pronto ja hyvää juhannusta!

On Midsummer Eve, I'm sweating and working but then I'll be free for the whole weekend! My good friend Tora is coming here to Southern Stockholm from Uppsala and we'll celebrate late midsummer with her. Yessss I'll write about our celebrations and nordjobb activies a bit later on, hasta pronto and I wish you all a happy Midsummer! 
au pair

So, How Was My Au Pair Year?

21.6.16
Mitä tapahtui Espanjassa?

What happened in Spain?

...sain todella läheisiä ystäviä ja paljon kavereita
...juttelin oikeasti ihmisille ympäri maailmaa - niin korealaisille kuin amerikkalaisille ja venäläisillekin.
...opin puhumaan sujuvaa espanjaa
...ja kehitin edelleen englannin kielen taitojani

...made really close friends and got a bunch of mates
...talked with people from literally all over the world
...learnt to speak fluent Spanish
...and took my English up a notch


...koin palavan ihastumisen, josta ei loppujen lopuksi tullut yhtään mitään
...tulevaisuuden suunnitelmani selkeytyivät
...korvasin 'fikailun' viinillä ja tapaksilla
...totuin uudenlaiseen päivärytmiin

...experienced a passionate crush which ended up in the rubbish bin
...clarified my plans for the future
...replaced 'fika' with wine and tapas
...got used to a new daily rhythm of life

...aloin peilata Suomea ihan toisenlaisella tavalla
...opin syömään oliiveja ja chorizoa
...lasten kanssa olemisesta tuli paljon luontevampaa
...opin luottamaan lähes tuntemattomiin ihmisiin

...started mirroring Finland in a completely new way
...learnt to like olives and chorizo
...stopped feeling uneasy with kids
...learnt to trust strangers


...pääsin näkemään Espanjan kulttuuria paikallisten silmin
...sillä arjen lisäksi vietin täällä muun muassa joulun, pääsiäisen ja rippijuhlat
...huomasin, että Madridissa on todella kylmä talvisin
...tulin kaiken kaikkiaan paljon rennommaksi ja huolettomammaksi

...got to see the Spanish culture like the locals live it
...because in addition to everyday life, I spent Christmas, Easter and a confirmation party there
...realised that it's damn cold in Madrid during the winter
...overall, became more care-free and relaxed



En tule unohtamaan au pair -aikoja. Mihinkään kuukausiin ei ole koskaan varmaan sisältynyt näin paljon kasvua, oivaltamisia ja uusia ystävyyssuhteita. En koskaan tottunut au pairina siihen, että asun toisten luona enkä tuntenut oloani niin kotoisaksi kuin olin kuvitellut, mutta suurilta ongelmilta vältyttiin. Lähtisin (muutamaksi kuukaudeksi) uudelleenkin, sillä au pairina on kuitenkin niin hyvä tilaisuus päästä sisään toisen maan kulttuuriin.

I will never forget my time as an au pair. I guess I've never grown this way in any other months; I encountered feelings and situations I didn't know existed. I never got used to living at another family's house, but we didn't have any problems so that's always pleasant. I'd be an au pair again (for a few months) because it's such a great opportunity to get to know another culture and language.

Mun kaveri sanoo aina, että Rosa on outo suomalainen, kun se tulee aina vastana niin suuren hymyn kanssa. No mitä mä voin sanoa? Oon vaan onnellinen Madridissa. Ehkä se oli vaan välivuoden onnea, mutta sen näkee sitten myöhemmin. Opiskelupaikoista tulee tietoa 15.7. Jännää!

My friend always says that Rosa is the weird, smiling Finn. What can I say? I'm just so happy in Madrid. Maybe it was my gap year's happiness, but we'll see about that later. I'll know about the university offers on the 15th of July. Can't wait!
living in Spain

The Biggest Celebration in Madrid - San Isidro 2016

9.6.16



Mä en selkeästi kykene reaaliaikaiseen postaamiseen. Tämänkin julkaisemiseen olen saanut vetkuteltua kolme viikkoa... No, ei anneta sen haitata! 12.-16. toukokuuta Madridissa vietettiin kaupungin suojelupyhimyksen San Isidron juhlia. (Tämä on just tätä Espanjamenoa - tuntuu, että kaikki juhlat ovat jonkunalaisia pyhimyksiä!) Madridissa oli joka päivä ilmaisia konsertteja - yritettiin päästä katsomaan Manu Chaota, mutta turhaan... muutama muukin halusi sisään - useita piknikkejä, tivoleita, perinteisiä chotis-tanssiesityksiä ja paljon muuta, jota en varmasti edes huomannutkaan.

Clearly, I'm not capable of posting in real time. Like this post has taken me three weeks without any rational explanations... well, let's not let it get us down! From the 12th to the 16th of May Madrid celebrated its (So typical of Spain - it seems as if they have celebrations for all their saints!) The city was had free concerts - of which we tried to see Manu Chao, but without success as a couple people more wanted to see him too - loads of picnics, funfairs, traditional chotis dance performances and much more that I probably missed.

Me käytiin San Isidron kaupunginosassa puistossa piknikillä muiden nuorten seassa. Samassa syssyssä käytiin testaamassa yksi tivolin laite, johon en kyllä ikinä enää nouse. Siis voitteko kuvitella, että kuusi tyttöä seisoo häkissä eikä kukaan tajua pitää tarpeeksi kovasti kiinni kaltereista, kun laite lähtee käyntiin. Taisi löytyä mustelma jos toinenkin tuon illan jälkeen.

We headed to the district of San Isidro to celebrate with a picnic among other young people. While we were at it, Barbara and I decided to try out one of the rides at the funfair, which ended up being the death of us. I will never ever put my foot on that ride again! Just imagine six girls standing in a small jail and none of us was smart enough to hang on to the bars when the ride rose up. I think we found a bruise or two on our bodies after that night.
cultural differences

The Attack of The Reverse Culture Shock - Going Back to Stockholm

6.6.16
Olin innoissani nähdessäni lentokoneen ikkunasta paljon vettä ja metsää, joka näytti erityisen kauniilta vuoristossa vietettyjen kuukausien jälkeen. Kun laskeuduin Tukholman lentokentälle, todellisuus tuli vastaan. Silmään pisti asioita, jotka olivat ehkä ennen olleet niin normaaleita, ettei niihin kiinnittänyt huomiota.

I was excited about seeing so much water and trees, which looked particularly beautiful after spending months in the mountainous Spain, when I peeped out of the small window in the airplane. But little did I know how I'd feel when we landed in Stockholm. There were two things I seemed to pay attention to, which might have been normal back in the days.

-Oikeasti niin monet ovat täällä vaaleahiuksisia ja sen takia olen ulkokuoreni perusteella ruotsalainen. Aksenttini perusteella mua taas luullaan nyt suomenruotsalaiseksi, jos sanon vain pari sanaa, mutta olen vain suomalainen! Tässä tulee ihan identiteettikriisi. Espanjassa olin vain se eksoottinen suomalainen ja se kävi vallan mainiosti.
-Joka paikassa on NIIN HILJAISTA. Junassa ei kuulunut kuin parin ihmisen hiljainen porina ja jonkun mummelin omituinen laulu. Tuntui, että nauru, keskustelu ja kertakaikkiaan elämä puuttui.

-Seriously, nearly everyone has blond hair here. And because of that, people mistake me for a Swede... until I open my mouth to say a few words. Then they think I'm a Swedish-speaking Finn. I'm only a Finn, okay?! In Spain I was always just the exotic one from the North and that was fine by me.
-Everywhere is SO TRANQUIL. There were a few persons chatting quietly on the train and a weird elderly woman singing. The laughs, the chatting and the life itself lack here.


Ekan kohdan kanssa ei muuten olisi ongelmaa, mutta mun on vielä niin vaikea sanoa mitään ruotsiksi ilman, että mietin kunnolla, vaikka ymmärtäisinkin toisen puheen täydellisesti. Mulle kävi nimittäin just se, mitä arvelinkin. Jos yritän puhua nopeammin, mun puheeseen eksyy espanjalaisia sanoja. Eilen suusta lipsahti muun muassa "aquí, no sé, a ver & sí". Onhan tämä nyt hirveää, en mä ruotsalaiselle voi vastata kysymykseen "sí". Mä toivon, että saan pidettyä yllä espanjaa ilman, että se tunkeutuu tähän ruotsiin.

I wouldn't exactly have a problem with the first part, butttt my Swedish isn't at my desired level anymore even though I can understand perfectly what the other person is saying. When I try to speak Swedish without thinking, Spanish words slip out of my mouth uncontrollably. Like yesterday I accidentally said "aquí, no sé, a ver & sí" This is just horrible, I can't answer a Swede's question with sí, can I?! I really hope I can keep up my Spanish skills without it interfering with my Swedish.


Mä oon tuntenut oloni tosi väsyneeksi, itkuiseksi ja hämmentyneeksi ilman minkäänlaista järkevää syytä. Just nyt en haluaisi yhtään mitään muuta kuin takaisin Madridiin. Tällä hetkellä tuntuu, että elän jossain unessa enkä käy täysillä. Vaikka ruotsalainen kulttuuri on ennestään tuttu, tiedän mitä syödä ja kieli on joten kuten tuttu, mä tunnen oloni ulkopuoliseksi täällä. Täällä on monia hyviä juttuja, joista olen kiitollinen (mm. toimiva julkinen liikenne, ystäviä, tutut ruuat ja kaupat, kaunis luonto...) mutta ne eivät nyt tunnu auttavan tähän ikävään.

P.S. Noi fiilistelykuvat on otettu yhdessä Madridin parhaimmassa tavernabaarissa, El Tigressä. Juomat ovat vähän kalliimpia kuin muualla (5€), mutta nuo jättimäset, ilmaiset lautaselliset tapaksia ovat aika mukava lisä :P

I've felt so tired, tearful and confused without any specific reason. I just want to go back to Madrid. I feel like I'm not living to the full; instead I'm stuck in the fog without direction. Even though I'm familiar with the Swedish culture, know where to shop for groceries and can speak Swedish somehow, I feel alienated here. There are lots of good things in Sweden, of which I'm really thankful (like the efficient public transportation, friends, familiar ingredients and shops, beautiful nature...) but they aren't seeming to cure my yearning. 

P.S. These good-vibe photos were taken in one of Madrid's best bars, El Tigre. The drinks are a bit more expensive than usually (5€) but those gigantic, free plates full of tapas make up for it :P


Kertokaa, että tämä on normaalia! Onko teillä ollut samanlaisia kokemuksia? Mä nimittäin kuulisin niistä erittäin mielelläni nyt!

Please tell me this is normal! Have you experienced similar feelings? Because I'd really love to hear them right now!
au pair

Goodbye Aupairing, Goodbye Spain

26.5.16
Muistot vilisevät mun päässä kuin filmirulla ihmisillä ennen heidän kuolemaansa. Mä en halua jättää Madridia. Vielä vähemmän haluaisin jättää rakkaita ihmisiä, joista suurin osa lähtee hiljalleen takaisin kotimaihinsa ja joiden kanssa säännöllisesti vietetty aika muuttuu satunnaiseksi viestittelyksi. En mä vaan ole valmis tähän.

Memories bustle in my mind like an old film people see before they die. I don't want to leave Madrid behind. Or actually I don't want to leave behind the amazing people I got to know. The persons with whom I shared the best moments, but with whom I'll merely be texting occasionally from this moment onwards. I'm just not ready for this.

Takana on nyt 247 päivää Espanjassa ja vähintään yhtä monta opetusta. Espanja ja aupairius ovat muuttaneet mun mentaliteettiä, vaikka pohjimmiltani olenkin se sama Rosa. Koen olevani paljon huolettomampi, koska olen oppinut luottamaan tuntemattomiin ihmisiin ja tulevaisuuteen. Ja koska mä aloin tuntemaan itseäni paremmin, kykenen tekemään päätöksiä fiilispohjalta. Tiedän esimerkiksi - ainakin toistaiseksi - mitä haluan lähteä opiskelemaan. Mulla ei ole harmainta aavistustakaan, mitä mä niillä opinnoilla tulen tekemään, mutta sehän ei ole mun ongelma just nyt.

I've spent 247 days in Spain and learnt that many lessons. Spain and aupairing have changed my mentality even though I'm still the same Rosa. I feel like I've become much more carefree because I've learnt to trust in strangers and the future. And because I got to know myself better, I'm capable of making decisions based on my feelings and intuition. Take this as an example; I know - at least at the moment! - what I want to start studying but I have no idea whatsoever what I'll do with my degree. That's not my problem now, so I won't stress about it.   

En mä ajatellut hetkeäkään ennen aupairiksi lähtöä, että tämä voisi mennä jotenkin pieleen, mutta päädyin heti vaihtamaan perhettä. Lähdin viikoksi matkalle yksin uuteen maahan ja couchsurffasin, vaikka se oli hetkittäin kiusallista ja erilaista kuin olin kuvitellut. Voin käsi sydämellä sanoa, että en ole koskaan etukäteen murehtinut vaan kokeillut kaikkea ilman ennakkoluuloja - oli ne sitten uusia ruokia, outoja sosiaalisia tilanteita, uudenlaista matkustamista tai työpaikalla asumista.

I never ever thought about what could go wrong before I started aupairing, but I ended up changing the family. I went on a week-long trip on my own to a new country and tried couch surfing, although at times it was a bit awkward and a lot different from what I had thought. I can tell you, hand on my heart, that I never worried in advance but  tried everything without prejudice - whether it be new dishes, strange situations, new ways of travelling or living at your workplace.


Toisaalta mulla on vähän toisenlaisiakin fiiliksiä lähtemisestä. En jaksaisi olla päivääkään enää au pair, kuten ehkä muistatte muutamasta vanhasta postauksesta, joten olen enemmän kuin iloinen, että viikon päästä olen vapaa näistä hommista! Enkä pelkästään ole vapaa, vaan pääsen toiseen kotiini Tukholmaan näkemään rakkaita ihmisiä, kokkaamaan omia ruokia (<3) ja harjoittelemaan taas ruotsia. En voi väittää, ettenkö olisi pikkuisen innoissani!

But I do have other kinds of feelings about leaving. I wouldn't bare to be an au pair for any day longer, as you can probably remember from my previous posts, so I am more than happy to be free! And I won't only be free, I'll be travelling back to another place I call home: Stockholm. There I'll meet my lovely friends, cook my own food (<3) and get to practise my Swedish again. I must admit I'm a bit excited!

Pitää vain olla iloinen siitä, että sain kokea tämän hullun aupair-seikkailun. "Don't cry because it's over, smile because it happened" on aika kliseinen, mutta osuva sitaatti tähän hetkeen. Ei Madrid häviä minnekään, kuten eivät häviä kaikki mun ystävätkään täältä. Sen sijaan mä pääsen vaihtamaan maisemaa ja kasaamaan ajatuksia kesäksi.

You just have to happy for what you've experienced as an au pair. "Don't cry because it's over, smile because it happened" is so cheesy and cliché but it's the perfect quote for this moment. Madrid isn't going to disappear just like not all of my friends will either. I'll just be away for the summer to get away to the north.

Mulla on kuitenkin jäljellä viisi päivää täällä, jotka käytetään kavereiden kanssa mahdollisimman tehokkaasti. Espanja-postauksia ja varsinkin kuvamateriaalia riittää siis vielä melkein tylsistymiseen saakka:P Mukavaa viikkoo kaikille!

But I have five days left here in Madrid, which I will enjoy to the maximum with my lovely friends. There'll also be plenty of Spain posts, so many that you'll probably get bored of them. Ok see you later people! Have a nice week xx
cultural differences

5 Things that Surprised Me When I Came to Spain

19.5.16
Kahden viikon päästä olen jo jättänyt tämän kaupungin taakseni (ainakin hetkeksi) ja lähtenyt Barcelonan rannoille. Ihan hullua, kuinka nopeasti au pair -aikani on jo ohi. Kuinkahan sitä osaa edes asua normaaleissa oloissa ilman riehuvia lapsia?! Halusin kertoa teille muutamasta huomiosta, joihin täällä on törmännyt ainakin viikottain, jos ei päivittäin. Alkuajan lurituksia voi lukea täältä, täältä ja täältä

In two weeks, I will have left this beautiful city behind (at least for a while) and will be lying on the beaches of Barcelona. How crazy is it that my au pair months will already be over. How will I even be able to live normal live without the hyperactive kids?! Anyway, I wanted to tell you about a few observations I've done weekly, if not daily, during my time in Spain. Here's something I've written before: cultural differences 1 & cultural differences 2.

Nuoret tanssivat baareissa ja he tanssivat pirun hyvin. Arvatkaapa mitä suomalainen voi tehdä, kun kaikki ympärillä tanssivat bachataa, merengueta ja salsaa eikä itse ollut kuullutkaan puolistakaan näistä tansseista ennen? Taidan painua tanssitunneille, ettei olisi ihan niin hukassa klubeilla. Onneks mulla on ihania kamuja Etelä-Amerikasta, jotka ovat opettaneet yrittäneet opettaa mua ja meillä on aina tosi hauskaa yhdessä.

Everyone dances in the clubs and they do it pretty damn well. What can I as a Finn do, when everyone around me is dancing to the beats of bachata, merengue or salsa and I haven't even heard of all these dances before? I think I'll take up some dancing classes so I wouldn't be that lost. Luckily I have awesome friends from South-America who teach try to teach me and we always have a blast!


Erotun joukosta vaaleine hiuksineni. En tajunnut, että näyttäisin jotenkin tosi erilaiselta täällä, koska "ainahan suurissa kaupngeissa on muitakin ulkomaalaisia." En vain ollut sisäistänyt, että ne vaaleahiuksiset ovat todellakin niin pieni osa ihmisistä täällä. Ennen tapasin myös sanoa, etteivät kaikki suomalaiset todellakaan ole blondeja mutta lopetin sen, kun ymmärsin, että espanjalaisten "blondi" on kaikkea keskiruskeaan asti...

I stand out with my blond hair. I didn't realise I'd look so different here, because I thought there's always so many foreigners in big cities anyway. It just hadn't sunk in that blond people make up a small and I'd be one of them... I used to say that we're not all blond in Finland but stopped saying that when I realised "blond" means anything up to middle brown.




Suomalaisuus on pienissä arjen asioissa. En mä ennen tänne tuloa ajatellut puuroa, siidereitä, villasukkia ja juustokinkkuvoileipiä tosi suomalaisina juttuina. Tuollaisiin arkipäiväsiin juttuihin ei kiinnitä huomiota täälläkään päin, ennen kuin kaveri lähettää snäpin sen aamupalasta tai host-lapsi kysyy kuka Pikku Myy on. Silloin huomaa, että täältä puuttuu se, mikä on ollut itsestäänselvän normaalia Suomessa.

Finnishness can be seen in the most mundane things. Before coming here I never considered porridge, ciders, woolly socks and ham-cheese sandwiches very Finnish. You just don't pay attention to something that's part of your everyday life until your friend send you a snap of her breakfast or your host kid asks you who Little My is. Only then do I realise we're missing something that's always been normal to me.

Alkoholi on niin halpaa, mutta ihmiset osaavat käyttäytyä. Suomessa ensinnäkin kaikki kieltäminen ja valvonta on ihan älytöntä, koska se tekee normaalista asiasta liian ihmeellisen ja ihmisille tulee ihan kieroutunut käsitys alkoholista. Täällä on normaalia, että ravintolassa maksat viinistä vähemmän kuin coca colasta ja baarit ovat enemmänkin nuorten olohuoneita kuin kännäämispaikkoja.

Alcohol is so cheap, but people know how to behave themselves. All the bans and controls related to alcohol are so ridiculous in Finland because people end up developing a twisted relationship with it. It's normal to pay less for wine than coca cola here and bars are living rooms rather than places to get drunk in.


Ja ulkonäköni takia oletetaan, etten osaa espanjaa. Pakko myöntää, että se alkaa menemään jo tunteisiin. Ällöttävämpiä ovat vanhat miehet, jotka huutelevat guapaa ja naureskelevat ääneen, ettei tuo ymmärrä mitään mitä sanon tai baarissa olevat kavereitten kavereitten kaverit jotka jäävät vain tuijottamaan hiljaa, koska "ei se puhu espanjaa ja mä en osaa englantia." Siinä vaiheessa olen tainnut ärähtää, ettei vaaleilla hiuksilla ole mitään tekemistä mun kielitaidon kanssa.

And thanks to my appearance, people think I don't speak Spanish. And I have to admit, it's getting on my nerves. The most disgusting thing is the old men who shout 'guapa' and laugh because she understands nothing. Or my friends' friends' friends who stare at me instead coming up to me and talk because 'she doesn't speak Spanish and my English is shit.' When this happens, I can't help but snarl that my fair hair has nothing to do with my language proficiency.

Mitäs ajatuksia tämä teissä herätti? Onko samanlaisia tuntemuksia tullut?
What do you think? Have you had similar feelings?

Follow here

...here