-->

20/06/2017

First Week As an Au Pair

The beach in Recco
Au pairiksi lähteminen saa aina huomaamaan kuinka eri tavalla ihmiset elää maasta, kaupungista ja kodista riippuen. Espanjan aupairperheessä vanhemmat oli tosi kiireisiä ja oltiin kaupungin vilinässä kerrostaloasunnossa, kun taas tällä kertaa kaikki on paljon rennompaa. Italian aupairperhe asuu omakotitalossa vuoren rinteellä, rannalle on alle kilometri tästä ja kaikki tuntevat toisensa täällä. Vaikka musta on pikkuhiljaa kuoriutunut kaupunkityttö, niin ei vois olla parempaa paikkaa viettää kesä.

Being an au pair is always exciting as you realize how different people's lifestyles are, depending on the country, city and household. In my family in Spain the parents were quite busy and we lived in a flat in a lively city, whereas here in Italy everything is much more laid-back. My Italian au pair family lives in a detached house on the mountainside, it's a one-kilometre walk to the beach and everyone knows each other here. Even though I've bit by bit become a city girl, I couldn't imagine a better place to spend the summer in.


1. You can never have too much parmesan 2. The view from my room is incredible! 3. Just a regular day at the beach

Mä oon pannut merkille myös kuinka hyvin nuo lapset käyttäytyy ja miten ne on tottuneita auppareihin. Toki välillä tulee kinaa ja tappeluita, mutta ne kuuntelee ja on tosi vastuullisia. Meiltä kaatu pari päivää sitten kynsilakkapullo kivilattialle ja voitte vaan kuvitella, millainen sotku siitä jäi... Violettia sekä lasinsiruja laatoissa, bideessä ja (apua) äidin verhoissa. Ne kuitenkin ajatteli, että soitetaan äidille ja kysytään, mitä kannattaisi tehdä, vaikka se ehkä suuttuukin. Niin suloista.

I've taken note of how well the kids behave and how they're used to having au pairs. Of course they have the odd quarrel every now and then, but they listen to me and are very responsible. A nail polish accidentally fell down to the hard tile floor so you can only imagine what kind of mess we left behind. Some purple and pieces of glass on the tiles, in the bidet and (omg!) on mum's curtains. However, they thought we should call mum and ask her what to do, even if she gets angry. So cute.


Went for a quick walk in Rapallo and was amazed! I'll have to return with more time (and my camera)

Ainut juttu mistä en tykkää on se, että vapaa-aika ja työt menee taas vähän sekaisin, mutta en mä tänne loppuelämäks oo jäämässä, joten tästä selvitään. Kävin eilen ekaa kertaa ulkona muitten aupairien kanssa ja vapauden tunne oli aivan uskomaton! Kyseessä oli seisova pöytä proseccoo  ja focacciaa Nervin satamassa terassilla. Täy-del-lis-tä. Meillä oli vaan hassu yhteensattuma kun tutustuttiin yhtiin siskoksiin, jotka asuvat samassa kylässä kuin minä ja kaikenlisäksi tuntevat mun au pair -perheen. Nyt on sit ainaki pari paikallista kaveria tässä parinsadan metrin päässä, hahah.

The only thing I don't like about au pairing is that your free time and duties get mixed up and it can be extremely exhausting. However, I'm only here for the summer so I think I can handle it. Yesterday, I went out with other au pairs and the feeling of freedom was REAL. There was a prosecco and focaccia open bar waiting for us at a terrace in Nervi harbour. Per-fect. The funniest thing was meeting these two sisters who happen to live in the same village as me AND know my au pair family. How weird is that?! Now I have at least two local friends super close, haha. 


The prosecco & focaccia party 


Us au pairs!
Ekat rusketusrajat (eikä yksiäkään PALAMISrajoja) on hankittu, jonkunlainen broken italian kommunikointi on jo käytössä ja ruoka-aikaa ootetaan täällä aina kuin kuuta nousevaa. En kestä; italialainen ruoka on vaan niin hyvää! Ciao <3

The first tan lines (note: not BURN lines) have appeared on my skin, some sort of broken Italian communication is in use and dinnertime is what I most look forward to during the day. I just can't cope, Italian food is so good! Ciao <3

15/06/2017

Toulouse Photo Gallery

















Ihan vaan siksi, koska Toulouse oli niin söpö, ajattelin jakaa sen kauneuden teidän kanssa. Uudessa kaupungissa on parasta lähteä tuntemattomalle tiellä ja katsoa, minne se vie ilman mitään sen kummempia suunnitelmia. Niin me tehtiin tuolla ja päädyttiin suloiselle, hiljaiselle asuinalueelle. Matkustelu on ihanaa, eiks olekin?

Because Toulouse was so picturesque, I thought I'd share its beauty with you. This is what happens when you take a street to a random direction and decide to explore the area without any specific plans. We ended up in this cute, quiet, residential area. Travelling's beautiful, isn't it?


10/06/2017

THIS SUMMER I'M GOING TO ITALY

This photo was taken in France four years ago, but I'll be at the Riviera beaches again, - although on the Italian side!

Otsikko kertookin kaiken - lähdin eilen Italiaan kolmeksi kuukaudeksi au pairiksi! Mun piti alun perin mennä Ranskaan parantamaan kielitaitoa, mutta kun sopivan perheen löytäminen osoittautui hankalaks, päätin laajentaa hakua Italiaan. Ekan perheen kanssa synkkasikin niin hyvin, et tultiin siihen tulokseen, että lähden sinne! Tuun olemaan Genovan lähellä yhdessä kylässä kolmen lapsen kanssa. En muista työtehtävistä muuta kuin että rannalle mennään melkein joka päivä... ja sehän passaa mulle, kun Madridissa ei sellaista ole.

Tää on täydellinen tekosyy opetella italian kieltä - ainakin enemmän kuin ne haukkumasanat mitkä kyllä luonnistuu :D 

The title says it all - I left for Italy yesterday to be an au pair for three months! Inicially, I had planned to go to France but as finding a nice family turned out to be quite complicated, I decided to filter in Italy as well. And I don't regret it, since we seemed to get along so well with the first family that they welcomed me to their family after only one skype session! I'll be in a village close to Genova taking care of three kids. I can't remember what they said I'd be doing but at least we'll go to the beach nearly every day... which is fine by me, since we don't have one in Madrid!

The perfect excuse to learn Italian; more than all the insults I know up till now, haha!



04/06/2017

MADEIRA: Up to the Mountains






Kuinka kivalta maailma näyttää yläilmoista! Vaikka vuoristoteitten kurvit sai mut toivomaan, että olisin jättänyt väliin koko reissun, oli kaikki sen arvoista. Meillä oli reipas paikallinen taksikuski, joka vei meidät kahteen eri paikkaan: Pico do Arieirolle - vuoren huipulle - sekä muutama sataa metriä alemmaksi Nunnienlaaksoon. Jälkimmäinen toimi ennen nunnien pakopaikkana ja legendan mukaan kylässä asuisikin vielä tänä päivänä nainen, joka ei ole koskaan nähnyt merta vaikka asuu saarella... Mene ja tiedä näistä.

Mä tein viime torstaina tän vuoden vikan kokeen ja oon nyt sitten vihdoin lomalla! Se meinaa myös sitä, että ehdin kirjottelemaan paljon paremmin bloginkin puolelle näinä kuukausina. Hyvää kesälomaa niille, keillä se alkoi! :)

The world just looks gorgeous from high above! Although the meandering roads made me wish I had stayed at the hotel, everything was worth it. We were lucky to have a lovely local taxi driver who took us to two places: Pico do Arieiro (the peak of the mountains) and a few hundred metres downwards to the Nuns' Valley. The latter one used to be a refuge for the nuns, and the legend tells that there's still one woman in the village who has never seen the sea, despite living on an island... Go figure.

I finished my last exam on last Thursday, so I'm finally on holiday! That means that I'll also have more time to write stuff on my blog during these months, yay. Hope you who are on holiday enjoy your time off!

04/05/2017

MADEIRA: Flower Power & Tight Curves Ahead





Ekana päivänä olin niin innoisani Madeiralle tulosta, että altaalla löhöily ei todellakaan kuulunut suunnitelmiin! Otettiin siis köysiratashissi Montea kohti, josta oli aivan huikeat näkymät merelle. Mietittiin kasvitieteellisen puutarhan ja trooppisen puutarhan välillä kumpaanko mentäs, mutta päädyttiin lopulta jälkimmäiseen, koska sinne ei tarvinnut ottaa toista hissiä. Eikä ainakaan ollut huono valinta tuo Monte Palace Tropical Garden, sillä joka nurkka oli täynnä ties minkälaisia kukkia, erilaisia teemoja ja eläimiäkin!

I was so excited on my first day at Madeira that starting the holiday by lying by the pool was out of the question, so we took a cable car up towards Monte. Once we arrived, stunning views of the sea opened up to us and we found ourselves seeing beauty everywhere! There was just one 'but': we were stuck between two garden options (Monte Palace Tropical Garden or the Botanical Gardens). Eventually, we made up our mind and decided to head to the first option, since it didn't require another cable car trip. And it certainly didn't let us down; the whole park was blooming with different colours and kept surprising us with different themes!  




Lippu puutarhaan maksoi sellaiset 12,5€, mikä sinänsä on aika paljon puistosisäänpääsymaksusta, mutta toi paikka oli jättimäinen! Hyvillä mielin lähdettiin puistosta etsimään perinteistä koriajelupaikkaa, että päästäis vuorelta alas keskustaan päin. Kyllä, luitte oikein: tultiin koreilla alas. Se oli (ja on varmaan vieläkin, vaikka se on vain turistikäytössä) kätevin tapa tulla alas mutkittelevia teitä, Ja ainakin se oli superhauskaa, vaikka välillä tuntui, että koko pulkka menee nurin!

The entrance cost 12,5 euros which is, let's face it, quite a lot for a simple garden. But this place was well-kept and massive!! We left the park content and went on to look for the traditional basket ride, so that we could get down this mountain in a matter or minutes. Yes, you read that right: we came down by baskets. It was (and probably continues to be, albeit only among tourists) the quickest way to come down the meandering roads. And at least it was so much fun, although I felt like the basket would topple and leave us rolling down the hill! 




Siinäpä nyt tokan päivän tunnelmia! Muina päivinä ei tullutkaan ihan niin paljon edestakaisin kävelyä harrastettua, mutta kerrottavaa riittää, joten pian lisää sitten muun muassa ruokapaikoista, vuoristosta ja julkisesta liikenteestä! Toivottavasti kaikilla menee ihan jees siellä, hasta pronto <3

That's what we did on our second day! The other ones weren't as busy, to be honest... but they did include gorgeous food, great moments at the pool and some sightseeing. I'll tell about that later then guys! Hope you're all alright, hasta pronto <3


15/04/2017

KUN YKSI MATKUSTUSPAINAJAISISTA KÄY TOTEEN

Meidän matkan viimeiseen päivään tuli pieni odottamaton käänne; me nimittäin myöhästyttiin meidän lennolta Madridiin (kai se kerran elämässä pitää kokea). Mites tämmönen on mahdollista?

Jean Jaurèsin asemalta lähtiessä metroa täytyy vaihtaa, jos on matkalla lentokentälle. Me vaihdettiinkin väärään ratikkaan, sillä kyseinen pysäkki on hieman sekava pääteasema, ja kuljettajat neuvoivat meitä väärin. Hätä ei onneksi ollut tämännäköinen, koska linjat yhdistyvät vielä useilla pysäkeillä ja me huomattiin virhe tarpeeksi ajoissa. Siinä sitten hypättiin pois, ja kun tuli lipun leimaamisen aika, mun kaveri sanoi, ettei löydä lompakkoaan. Se oli jäänyt kiireessä edelliseen ratikkaan. Heihei, lompsa.

Kerrottiin kuljettajalle, mitä tapahtui ja hän lupasi soittaa kuljettajille ja kysyä, onko muut nähneet lompakkoa. Hän ehdotti, että jäätäis laiturille kyselemään vastaantulevilta ratikoilta, ja niinhän me tehtiin. Perfecto - kunnes erään ratikan kohdalla erehdyin hyppäämään sisään tulkkaamaan ja matkalaukut jäi laiturille. Jooooder, adiós, maletas.


Kaveri lähti pää kolmantena jalkana juoksemaan matkalaukkujen perään heti kun ratikka pysähtyi. Yllättäen sain tietää, että lompakko on löydetty, mutta kyseinen kuljettaja ei tiennyt missä/kenellä se oli. Kuulemma seuraavana päivänä voisi käydä kysymässä löytötavaratoimistosta. Eihän meillä sellaiseen ollut aikaa - lento lähti jo samana iltana! Juuri "sopivasti" kaikki ratikat pysähtyi jostain kumman syystä ja jouduttiin etsimään korvaava bussi lentokentälle. Se löytyi helposti, mutta vitsit että sitä odotettiin kauan. Onneksi pysäkillä oli muitakin espanjalaisia menossa samalle lennolle.

En edes mene yksityiskohtiin; lentokentän toiminta oli törkeän hidasta ja nihkeää, vaikka nätisti sanottiin että meillä olisi aika kiire. Tässä vaiheessa meitä oli joku kolmisenkymmentä menossa samalle lennolle, ja kun juostiin portille, oli jo liian myöhäistä mennä lennolle. Kello oli kirjaimellisesti 20:42 ja meidän olisi pitänyt olla jonossa viimeistään 20:40. Ymmärrän, ettei turvallisuussyistä voi päästää ihmisiä tietyn ajan jälkeen, mut c'mooon. Jäätiin sit koko porukka yöks lentokentälle ja ostettiin lippu aamulennolle.

Oottekste koskaan myöhästyneet lennolta? Mitä te teitte sillon?